Suurten liikennehankkeiden EU-rahat uhattuna
Liikenneinfran rakentamiseen on jatkossa entistä vähemmän EU-rahaa, mutta Euroopan ulkopuolisten investoijien suhteen on syytä olla varovainen.
08.11.2017
Teksti Heli Satuli kuvat EU-komisson kuvapalvelu
Britannian lähtö EU:sta pienentää unionin budjettia tuntuvasti. Ratkaisuna useat EU-maat esittävät, että liikenneinfrahankkeiden EU-rahoitusta pienennetään tulevalla rahoituskaudella. Brysselissä ollaan puheista huolissaan.
"Liikenne otetaan yhä itsestäänselvyytenä, johon ei tarvitse satsata. Mutta Euroopan talouden pyörät pysähtyvät jo parissa päivässä, jos logistiikka ei toimi", muistuttaa korkeassa asemassa EU-komissiossa työskentelevä virkamies Osto&Logistiikalle.
Entistä tiukemmat kriteerit
Unionilla on iso rooli kalliiden liikenneinfrahankkeiden rahoittajana. Lisäksi jäsenmaat investoivat lähes poikkeuksetta vain maan sisäisiin kuljetusreitteihin, ja rajat ylittävien liikenneyhteyksien rakentaminen on usein EU-rahoituksen varassa.
Summat ovat suuria. Pelkästään Connecting Europe Facility eli CEF-rahoitusohjelmassa on varattu tälle rahoituskaudelle liikenneinfrahankkeisiin 24 miljardia euroa. Mutta paljon enemmän tarvittaisiin.
EU-tasolla keskitytään maantieliikenteen osalta eurooppalaisten pääväylien eli TEN-T-verkoston rakentamiseen ja kunnossapitoon. Tavoitteena on saada verkosto valmiiksi vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen toteuttamiseen tarvitaan 750 miljardia.
EU-rahaa käytettiin holtittomasti liikennehankkeisiin 1980–90-luvuilla etenkin Välimeren maissa. Räikein esimerkki on Espanja, josta löytyy yhä lentokenttiä ja rautateitä, joissa ei ole koskaan liikennöity.
Nyt rahoituksen myöntämiskriteerit ja valvonta ovat aivan toisella tasolla. Lisäksi hankkeisiin on mahdollista saada korkeintaan 80 prosenttia EU-rahaa. Yleensä osuus on 40–50 prosenttia projektin kokonaiskustannuksista.
"Varokaa kiinalaista rahaa"
Liikennepolitiikan parissa vaikuttavan EU-virkamiehen mukaan on selvää, että rahoitus tulee joka tapauksessa vähenemään vuonna 2021 alkavalla uudella rahoituskaudella. Jokaisen hankkeen rahoitus on koottava yhä useammasta lähteestä – EU-rahan lisäksi valtionkassasta, Euroopan investointipankin lainoituksesta ja yksityiseltä sektorilta.
Komission virkamiehen mukaan on välttämätöntä, että yksityinen sektori saadaan nykyistä vahvemmin mukaan rahoittamaan liikenneprojekteja.
Yksityistä sektoria yritetään houkutella mukaan investoijaksi muun muassa laajentamalla käyttäjä maksaa -periaate koskemaan kaikkea liikenneinfran käyttöä. Älylaitteet ja muu digitaalinen teknologia mahdollistavat käyttäjän paikantamisen ja maksujen perimisen. Komissiossa ollaankin kiinnostuneita suomalaisesta MaaS- eli liikenne palveluna -ajattelusta.
Kiinalaiset ja venäläiset sijoittajat ovat rynnistäneet viime vuosina voimalla mukaan eurooppalaisiin liikenneinfrahankkeisiin. Kiinalaiset sijoittajat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa rahoittaa myös esimerkiksi Tallinnan ja Helsingin välistä tunnelia. EU-komissiossa venäläisten ja kiinalaisten investointihalukkuuteen suhtaudutaan kuitenkin varovasti.
Komission virkamies muistuttaa, että eurooppalaisilla yrityksillä ei ole vastaavaa mahdollisuutta investoida hankkeisiin esimerkiksi Kiinassa. Virkamiehen mukaan Kiina yrittää nyt löytää EU-maiden joukosta heikkoja lenkkejä eli maita, jotka ovat valmiit unohtamaan yhteisen eurooppalaisen edun saadakseen rahaa tärkeään liikenneprojektiin.
"Liikenne on yhä vahvempi väline ajaa geopoliittisia ja ulkopoliittisia tavoitteita. Jopa yksittäisellä yrityksellä on usein poliittinen tavoite taustalla. EU-maat eivät saa olla liian sinisilmäisiä", EU-lähde huomauttaa.