Viimeisen mailin ympäristöjalanjälki

Kasvavalla verkkokaupalla on kahdet kasvot. Vaivaton ostaminen vuorokauden ympäri on viimeistään korona-aikana osoittanut hyötynsä. On ollut turvallisempaa klikata kotisohvalta kuin pakkautua marketin tungokseen.

Samalla verkkokauppa saa ihmiset ostamaan ja palauttamaan turhaan.

"Kun palauttaminen on ilmaista, ihmiset ovat tottuneet siihen, että se on normaali tapa toimia", Aalto-yliopiston logistiikan professori Markku Kuula sanoo.

Kuula huomauttaa, että verkkomyyntiä ei pidä niputtaa yhdeksi homogeeniseksi kauppatavaksi. Eroja on niin varastoinnissa kuin kuljetustavoissakin.

"Jos tilaa tuotteen verkosta ja hakee kotimatkalla tuotteen myymälästä, ympäristöjalanjälki ei ole sen suurempi kuin kivijalassakaan. Sen sijaan esimerkiksi kylmäsäilytystä vaativien tuoretuotteiden kuljettaminen suoraan kotiovelle vaatii väkisinkin paljon energiaa", Kuula antaa esimerkin.

Postin verkkokauppatutkimuksen mukaan suomalaiset suosivat kotimaisia verkkokauppoja.

Suurin osa verkkokaupasta tilatuista tuotteista on vaatteita tai elektroniikkaa. Samalla kuitenkin erityisesti vaatteita ostetaan paljon kansainvälisistä suurista verkkokaupoista, joiden varastot sijaitsevat ulkomailla. Vaatteita myös palautetaan paljon: pienten ostosten kuljettaminen edestakaisin kuormittaa ympäristöä huomattavasti enemmän kuin vastaavien vaatteiden tuonti keskitettyinä kuljetuksina kohdemarkkinan kauppoihin.

"Kun kenkä ostetaan kaupasta, se nähdään ja sovitetaan. Toisin kuin verkko-ostoksia, niitä harvoin palautetaan."

Katse kohti koko systeemiä

Kuljetusten CO2-päästöt lämmittävät maapalloa, mutta arjessa näkyvin verkkokaupan vaikutus on kasvava pakkausjätteen määrä. Kun tuotteita lähetetään yksitellen, sekä muovin että kartongin määrä on huomattavasti suurempi kuin tukkutilauksissa.

Kuitu- eli kartonkipakkaukset tosin kiertävät Suomessa tehokkaasti. Suomessa kuitukierrätyksen kierrätysaste on jopa 116 prosenttia. Se merkitsee sitä, että Suomessa kierrätetään myös paljon sellaista jätettä, joka alkujaan syntyy ulkomailla. Läheskään aina ulkomailla toimivat yritykset eivät kuitenkaan maksa materiaalin kierrätysmaksuja Suomeen, jolloin myös niiden pakkausmateriaalin kierrätyskustannukset jyvittyvät suomalaiseen tuottajayhteisöön kuuluville yrityksille.

Vuonna 2019 kuitupakkauksia kierrätettiin materiaalina 300 848 tonnia, energiana 85 400 tonnia. Kartonkipakkaukset kuvaavat verkkokaupan problematiikkaa hyvin. Materiaali kiertää tehokkaasti ja jatkaa elämäänsä uusiomateriaalina, mutta ympäristövaikutusta on katsottava laajemmin.

"Verkkokaupan ympäristöjalanjälkeä pitäisi tarkastella systeemin tasolla. Vaikka materiaali kiertää, sen käsittely vaatii energiaa. Mitä enemmän pakkausjätettä syntyy, sitä enemmän ruuhkia ja päästöjä aiheutuu puolestaan niitä keräävistä autoista", Kuula sanoo.

Ongelmana liian hyvä palvelulupaus

Vuonna 2019 Posti ja ympäristöasioihin keskittynyt konsulttitalo Gaia selvittivät verkkokaupan ympäristöjalanjälkeä. Yritysten mukaan esimerkiksi paidan ympäristöjalanjäljestä noin 83 prosenttia syntyy jo valmistuksessa.

"Eniten ympäristöjalanjälkeen voidaan vaikuttaa yksittäisen tuotteen kohdalla suunnittelupöydällä", Kuula sanoo.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että logistiikka olisi merkityksetöntä. Päinvastoin mitä suuremmaksi verkkokaupan volyymi kasvaa, sitä suuremmiksi muodostuu myös kuljetuksen hiilijalanjälki. Sitä on myös mahdollista leikata melko yksinkertaisilla toimenpiteillä.

"Suuri kysymys on viimeinen maili", Kuula tiivistää.

Kysymys on suuri siksi, että toisin kuin kuljetuskoneen, laivan tai usein edes rekan päästöt, syntyvät jakeluauton päästöt siellä, missä asiakkaat asuvat. Jakeluautot myös nähdään, kuullaan ja haistetaan.

Tuttuuden ohessa paine viimeisen mailin vihertymistä kohtaan syntyy myös siitä, että polttoaineiden pienhiukkaspäästöt vaikuttavat eniten siellä, missä ihmisiä asuu tiiveimmin. Kun päälle lisätään loppukesästä julkaistu ilmastopaneeli IPCC:n entistä synkempi arvio, on selvää, että kaupunkien jakeluliikenteen kasvaessa logistiikkayritysten on siirryttävä pian dieselistä vaihtoehtoisiin energiamuotoihin.

"Citylogistiikasta puhutaan nyt paljon. Euroopassa joidenkin kaupunkien keskustoihin ei tietynlaisilla autoilla enää saa ajaa. Ei ole ihme, että suuret logistiikkayhtiöt investoivat nyt sähköiseen jakeluliikenteeseen."

Tavaran on virrattava hitaammin

Postin ja Gaian tutkimuksesta esiin nousee kuluttajan käyttäytymisen paradoksi. Suurin osa suomalaisista olisi valmis maksamaan ympäristöystävällisestä kuljetus- ja pakkaustavasta tai valitsemaan hitaamman kuljetustavan, jos se on ympäristöystävällinen.

Samalla tärkeimmät kriteerit verkkokaupan suosimisessa ovat kuitenkin edullinen hinta ja kuljetuksen nopeus.

"Ihmiset sanovat yhtä, mutta kun on aika kaivaa eurot esiin, he valitsevat halvimman hinnan. Tosin on sanottava, että verkkokaupat osaavat näkyvästi markkinoida nopeaa toimitusta, mutta kuljetustapojen ympäristöystävällisyydestä asiakkaan on vaikea saada tietoa", Kuula huomauttaa.

Verkkokauppa- ja kuljetusyritykset ovatkin ikään kuin virittäneet tahtomattaan viimeiselle kilometrille ekologisen miinan. Kuluttajan palvelemisessa toimitusta kotiovelle luvataan aina vain nopeammin. Hitaasti kasvaneen verkkokaupan Suomessakin usein jo samana iltana, Yhdysvalloissa jo jopa neljässä tunnissa.

"Liian hyvä lupaus johtaa tehottomaan kuljettamiseen. Mitä laajempi vastaanoton aikaikkuna on, sitä paremmin eri kuljetuksia voidaan niputtaa samalle reitille."

Kuluttaja tarvitsee keppiä ja porkkanaa

Verkkokauppa itsessään ei ole sen pahempi tai parempi kuin perinteinen kivijalkamyyntikään. Ympäristön kannalta ongelma on tapa, jolla tavaraa on totuttu myymään ja ostamaan. Mitä suuremman siivun verkkokauppa ottaa, sitä pienemmän määrän ilmasto ja ympäristö kestää turhaa tilausten palauttamista.

Kuula näkee, että turhan rallin suitsemiseksi tarvitaan niin keppiä kuin porkkanaakin.

"Veikko Vennamon termi seteliselkärankaisuudesta on usein toimiva. Kun ihminen joutuu maksamaan jostakin, usein myös käytös muuttuu. Ilmaisia palautuksia pitäisi rajoittaa ja toisaalta sellaisille ostajille voitaisiin kohdentaa tarjouksia, jotka eivät tuotteita juuri palauttele."

Kesällä laki EU:n ulkopuolelta tilattujen tuotteiden arvonlisäverosta muuttui. Kuulan mielestä se on tarpeellinen sysäys kohti järkevämpää verkko-ostamista. Aina auki oleva verkkokauppa on hyvä renki, mutta huono isäntä.

"Kun Kiinasta tilatun 20 euron tuotteen hinta nousee muutamalla eurolla, ihminen alkaa miettiä, kannattaisiko tavara sittenkin käydä hakemassa myymälästä."