Lumen määrästä tutkimustietoa

Ilmatieteen laitoksen tutkijat ovat ensi kertaa määrittäneet pohjoisen pallonpuoliskon vuotuisen lumimassan määrän ja sen muutokset vuosina 1980–2018. Liikenteeseen ja logistiikkaan lumella on suuri vaikutus. 

Nature-tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta selviää, että lumen massa on tutkitulla ajanjaksolla pysynyt Euraasiassa samana ja pienentynyt Pohjois-Amerikassa, vaikka lumipeitteen laajuus on samanaikaisesti pienentynyt kummallakin manneralueella.

Lumen määrää ja siinä tapahtuvia muutoksia selvitetään satelliittihavaintojen ja maanpinnalta tehtyjen mittausten avulla. Aiemmin eri menetelmillä saadut arviot lumen määrästä pohjoisilla leveyspiireillä ovat vaihdelleet niin suuresti, että lumen määrästä ei ole pystytty saamaan yhtenäistä ja luotettavaa kokonaiskuvaa. Ilmatieteen laitoksen tutkijat kehittivät menetelmän, joilla eri havaintojen virhemarginaaleja saadaan pienennettyä.

Ilmatieteen laitos kertoi asiasta 25.5. 

Ensi kertaa tarkat tiedot

"Menetelmän avulla eri havainnot voidaan yhdistää ja lumen määrästä saadaan tarkempaa tietoa kuin koskaan aiemmin. Aiempi huomattavan suuri 33 prosentin epävarmuus lumen määrässä on pienentynyt arvoon 7,4 prosenttia", sanoo Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa artikkelin pääkirjoittaja, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jouni Pulliainen.

Lumipeitteen määrä ja sen muutokset vaikuttavat esimerkiksi ilmastojärjestelmään ja makean veden varantoihin ja koko yhteiskuntaan ja sen infraan. Tarkempien tietojen avulla kausittaisen lumen merkitystä hiilidioksidin ja metaanin kiertoon sekä vesivaroihin voidaan arvioida aiempaa paremmin. Tietojen avulla voidaan myös parantaa sääennusteiden laatua ja saada tarkempaa tietoa tulvariskeistä.

Lumen massa ei ole vähentynyt

Tutkijat havaitsivat, että lumen massa ei ole juurikaan vähentynyt 40 vuoden aikana pohjoisella pallonpuoliskolla, kun tarkastellaan lumen vuotuista enimmäismäärää helmi-maaliskuun vaihteessa.

Lumipeitteen laajuus on kuitenkin samalla aikavälillä pienentynyt merkittävästi etenkin loppukeväästä. Lumipeitteen laajuuden muutos näkyy sekä koko pohjoisen pallonpuoliskon mittakaavassa että arktisilla alueilla.

"Arviot lumimäärän maailmanlaajuisesta ja alueellisista kehitystrendeistä ovat olleet aiemmin vain suuntaa-antavia. Tulokset osoittavat, että sateiden määrä on kasvanut pohjoisilla alueilla, etenkin Aasian pohjoisosissa", Pulliainen sanoo.

Pohjoisilla alueilla, joilla sateet tulevat talvisin pääsääntöisesti edelleen lumena, lumen massa on pysynyt samana tai jopa kasvanut. Etelämmässä, jossa sateet tulevat myös talvisin vetenä, sekä lumipeitteen laajuus että lumen massa ovat pienentyneet.

Kuluvana talvena lumipeitteen laajuus on ollut merkittävästi keskimääräistä pienempi varsinkin Euroopassa. Euroopassa lumiraja on ollut satoja, paikoin jopa tuhansia, kilometrejä normaalia pohjoisempana. Toisaalta Euroopan ja Euraasian pohjoisimmissa osissa lunta on ollut merkittävästi keskimääräistä enemmän.

Myös Pohjois-Amerikassa lumen määrä on pohjoisilla leveyspiireillä ollut keskimääräistä suurempi. Alkutalvesta alueella oli lukuisia suuria lumimyrskyjä, jotka toivat alueelle kerralla suuren määrän lunta.

"Lumiraja on koko maapallolla ollut tänä talvena ollut pohjoisempana kuin normaalisti, samalla kun pohjoisilla leveyspiireillä lunta on monin paikoin selvästi enemmän kuin keskimääräisinä vuosina", summaa Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö, Nature-artikkelin kanssakirjoittaja Kari Luojus.