Selvitys: Raiteiden rahtiliikenteen uudistuttava

Rautateiden on etsittävä aktiivisesti uusia rahtiliikennemarkkinoita. Näin toteaa eurooppalaisen Rail Freight Platformin eli raiteiden rahtiliikennealustan selvitys. Alustan rahoittajana toimivat Stiftung Mercator ja Euroopan ilmastosäätiö. 

Selvitys on osa laajempaa tutkimusta, jossa selvitetään, miten raideliikennettä voidaan hyödyntää tavaralogistiikan päästöjen vähentämisessä. Selvityksen mukaan rautateiden pitää muuttaa tarjontaansa monipuolisemmaksi, jos kuljetusmuoto aikoo pitää kiinni nykyisestä rahtiliikenteen markkinaosuudestaan.

Junilla kuljetaan tällä hetkellä esimerkiksi 65 prosenttia hiilen, raakaöljyn ja maakaasun kuljetuksista Euroopassa. Siirtyminen kohti puhtaampia energiamuotoja romahduttaa näiden tuotteiden kuljetusmäärät parin seuraavan vuosikymmenen kuluessa.

Pitemmät junat ratkaisuksi?

Rahtiliikenteen sidosryhmäkyselyn mukaan raideliikenne on epäluotettavaa ja joustamatonta. Tulokset eri puolilta Eurooppaa ovat osoittaneet, että tiemaksut eivät yksin saa rahtia siirtymään kumipyöriltä raiteille.

Selvityksen mukaan nyt on tärkeintä puuttua raidelogistiikan kustannustasoon. Esimerkiksi Italiassa tieliikenteen keskimääräiset kustannukset ovat euron kilometriä kohden ja rautatieliikenteen kustannukset lähempänä 18 euroa junakilometriä kohden.  

Pitemmät junat voisivat vähentää rautateiden tavaraliikenteen kustannuksia. Junan pituus on rajoitettu Euroopassa kilometriin. Yhdysvalloissa tavarajunan maksimimitta on kolme kilometriä. Pitemmät junat voisivat olla ratkaisu etenkin alueilla, jossa kuljetuskapasiteetin tarve on suuri ja juniin riittää taattuja tavaravirtoja.

Myös rautatierahdin hinnoittelu on nykyään liian monimutkaista ja läpinäkymätöntä. Saksassa rautateiden infrastruktuurimaksut poistetaan ensi vuoden alussa. Toimintakustannusten pienentymisen toivotaan siirtävän rahtia rautateille maanteiltä.  

Digitalisaatio avuksi

Epäluotettavuus on selvityksen mukaan vähintään yhtä suuri ongelma. Ranskassa 20 prosenttia tavarajunista viivästyy.

Gps-järjestelmät olisi saatava pakollisiksi kaikkiin tavarajuniin, jotta käyttäjät voivat seurata tavaroitaan reaaliaikaisesti. Tieto junan sijainnista ja viivästyksistä parantaisi tavaraliikenteen luotettavuutta. Avoin, verkostomainen tiedonvaihto toimitusketjun keskeisten toimijoiden välillä infrastruktuurin saatavuudesta, junien toiminnasta ja rahtimääristä auttaisi kaikkia osapuolia. Pienillä muutoksilla olisi suuri vaikutus käyttäjän kokemukseen. 

Raideliikenteen rahoitusta jaettaessa olemassa olevan infrastruktuurin parantaminen olisi asetettava etusijalle. Selvityksessä painotetaan, että nopeus ei riipu pelkästään junan ja radan teknisistä ominaisuuksista. Kansainvälisissä matkoissa kommunikointi kansallisten infrastruktuurin haltijoiden välillä on usein merkittävämpi tekijä.