Satamaliiton Annaleena Mäkilä: ”Valmiuspaketin” kohtalo selviää talven taitteessa

Mäkilän mukaan satamille ja merikuljetuksille välittömästi ja välillisemmin vaikuttavia lakihankkeita ovat AFIR-laki eli satamien maasähköinvestointivelvoitteet, LNG:n tarjoamisen velvoite, merenkulun liittäminen mukaan EU:n päästökauppamekanismiin, hiilirajatullimekanismin luominen, uusiutuvien energialähteiden sääntely ja energiaverotuksen uudistaminen.

Euroopan parlamentti muodostaa Mäkilän mukaan kantansa AFIR-laissa lomakauden jälkeen syyskuussa. Kun parlamentti saa kantansa määriteltyä, käynnistyvät lopulliset trilogineuvottelut kaikkien kolmen instituutin välillä. Lopullinen lain sisältö tiedettäneen sitten talven taitteessa.

Haasteellista valmiuspaketin käsittelyssä on Mäkilän mielestä saada pidettyä lainvalmistelun keskinäinen koordinaatio järkevänä.

Yli kymmenen eri lakia sisältävä FIT for 55 on kokonaisuus, jonka tarkoituksena on vastata Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin kasvihuonekaasujen vähentämiseksi EU:n jäsenvaltioissa. Lakipaketti Fit for 55 – ilmastopaketti eli “valmiuspaketti” – on ollut kevään ajan neuvotteluissa niin Euroopan parlamentin valiokunnissa kuin EU:n jäsenvaltioiden kesken Ranskan puheenjohtajuudella.

Maasähkövelvoite keventyisi

Satamien maasähkövelvoitteen sisältävä AFIR-laki oli 2.6. jäsenvaltioiden ministerineuvoston käsittelyssä, jossa jäsenvaltiot saavuttivat yhteisen näkemyksen jatkoneuvotteluja varten. Ranskan puheenjohtajan johdolla maasähköinvestointeja koskeva artikla 9 on pitkälti komission alkuperäisen esityksen kaltainen, mutta ehkä suurin ero olisi siinä, että konttiliikennettä varten rakennettava maasähkövelvoite koskisi vain yli 100 vuotuista konttialuskäyntiä olevia satamia. Komission alkuperäinen esitys oli 50 aluskäyntiä.

”Satamien suunnalta on pyritty vaikuttamaan siihen, että investointivelvoitteiden kannattavuudesta huolehdittaisiin artiklan yksityiskohdissa. Valitettavasti jäsenvaltiot eivät katsoneet tarpeelliseksi laskea yllä kuvattua kertakäyntikeskiarvoa per terminaalipaikka, vaan oli sitä mieltä, että laskennan perustana on koko sataman alue. Mikäli tämä olisi lopullinen säädösmuotoilu, tulisi sillä olemaan vaikutusta asennettavien yksiköiden lukumäärään kussakin TEN-T –satamassa”, Mäkilä sanoo uutisesssa.

LNG:n kohdalla näyttäisi hänen mukaansa siltä, että satamia koskeva velvollisuus säilyy saman sisältöisenä kuin se on nytkin, eli, että velvollisuus tarjota bunkrauspalvelua sataman alueella on olemassa, jos se on taloudellisesti järkevää ottaen myös huomioon siitä syntyvät ympäristöhyödyt.