LVM:lle lisätietoa liikenteen päästövähennyksistä
Liikenteen päästöjen puolittaminen ei onnistu ilman fossiilisten polttoaineiden hintamuutosta.
08.10.2020
Teksti Esko Lukkari kuvat LVM
Liikenne- ja viestintäministeriön tilaaman liikenteen päästövähennyskeinojen vaikutusten arvioinnin mukaan liikenteen päästöjen puolittaminen ei onnistu ilman fossiilisten polttoaineiden hinnoittelun muuttamista. Siinä tieliikenteen päästökauppa ja polttoaineverotus olisivat tehokkaimpia keinoja.
Fossiilisten polttoaineiden hintojen mahdolliset korotukset olisivat poliittisesti arka asia hallitukselle. Oppositio on arvostellut mahdollisia korotuksia ankarasti eikä asiasta ole yksimielisyyttä hallituksen sisälläkään.
Päästötavoitteiden toteutuminen edellyttäisi toimia, joilla korvataan fossiilisia polttoaineita liikenteessä ja edistetään autokannan uudistumista. Lisäksi liikennejärjestelmän energiatehokkuutta olisi parannettava.
LVM tiedotti tuloksista 6.10.
Pohjana kevään perusennuste
Vaikutusarvioinnit on laadittu keväällä 2020 julkaistun liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen perusennusteen pohjalle. VTT:n ennusteen mukaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät jo käyttöön otetuilla toimenpiteillä noin 37 prosenttia eli noin 3,2 miljoonaa tonnia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2005.
Liikenteen päästöjen vähentäminen 50 prosentilla edellyttää, että hiilidioksidipäästöt vähenevät vielä 13 prosenttiyksikköä eli 1,55 miljoonaa tonnia lisää.
Arvioinnit toteuttivat VTT, Aalto-yliopisto, Liikenne- ja viestintävirasto sekä Fossiilittoman liikenteen tiekartta -työryhmän pysyvät asiantuntijat.
Arvioituja toimenpiteitä on 15. Eräitä toimenpiteitä on arvioitu aiemmin valmistuneiden tutkimusten pohjalta. Tavoitteena on ollut saada tietoa siitä, miten päästöjä voidaan vähentää kustannustehokkaasti sekä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla.
Aalto tutki aluevaikutuksia
Aalto-yliopisto tutki sitä, miten polttoaineen kulutus- ja asuntokuntakohtaiset päästöt ovat yhteydessä muun muassa tulotasoon sekä asuinpaikkaan ja sitä, miten henkilöautoilun päästöt Suomessa syntyvät. Suomen ainutlaatuiset rekisteriaineistot ovat mahdollistaneet sen, että on saatu kansainvälisestikin uutta tietoa henkilöautoilun päästöistä.
Fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen tähtäävät toimet vähentäisivät hiilidioksidipäästöjä noin 0,28 megatonnia. Toimenpiteistä merkittävin olisi jakeluvelvoitelain soveltamisalan laajentaminen biokaasuun. Muita ovat tuet julkisille lataus- ja tankkausasemille ja taloyhtiöiden latausinfralle.
Autokantaa uudistamalla voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä 0,16 megatonnia. Autokannan uudistumiseen vaikutetaan tehokkaimmin kiristämällä EU-tasolla autonvalmistajiin kohdistuvia uusien autojen päästörajoja. Muita keinoja ovat muun muassa sähköautojen ja raskaan kaluston hankintatuet sekä auto- ja ajoneuvoveron muutokset.
Vähennys olisi 40 prosenttia
Liikennejärjestelmän kehittämisellä päästöjä voidaan vähentää noin 0,17 megatonnia. Näitä toimia ovat kaupunkiseutujen liikennejärjestelmäsuunnitelmien ja kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelman toteuttaminen sekä julkisen liikenteen tuet. Ruuhkamaksujen vaikuttavuus voi aluetasolla olla suuri, mutta valtakunnallisesti pieni. Näillä toimenpiteillä saavutetaan enintään 40 prosenttia päästövähennystavoitteesta.
Syksyllä 2019 Aalto-yliopiston taloustieteen työryhmä ehdotti, että Suomeen luotaisiin kansallinen myyntilupiin perustuva liikenteen päästökauppajärjestelmä, jolla liikenteen päästöjen vähennystavoitteet saavutetaan.
Työryhmä on vuoden aikana tarkastellut sitä, miten yksityisautoilun päästöt Suomessa syntyvät. Tavoitteena on yksilötason henkilö- ja ajoneuvoaineistoa tutkimalla ymmärtää, miten nykyisen polttoaineen hiilidioksidiveron aiheuttama taakka jakautuu väestöryhmien kesken ja selvittää, miten päästökauppajärjestelmästä aiheutuvia kustannuksia voitaisiin kompensoida kuluttajille.
Havaintojen mukaan autoilun päästöt kasvavat, mutta hiilidioksidiveron osuus tuloista laskee tulojen noustessa. Suurimmalle osalle tulojakaumasta veron osuus tuloista on alle prosentin. Tästä seuraa se, että valtio voi kompensoida valtaosalle pienituloisista kotitalouksista päästökauppajärjestelmän aiheuttamat tulonmenetykset varsin pienellä osuudella päästökaupan tuotoista.
Neljännes vastaa 50 prosentista
Kaupunki-maaseutu -aluetyyppien välillä päästöissä on eroja. Pienten tulojen kohdalla erot ovat pieniä, kun vertaillaan autollisia kotitalouksia. Tulojakauman yläpäässä harvaan asutulla alueella ajetaan selvästi tiiviisti asuttuja alueita enemmän.
Erot päästöissä selittyvät ennen kaikkea ajetuilla kilometreillä. Tähän verrattuna esimerkiksi käytetyn teknologian vaikutus on pieni.
Suomessa noin 25 prosenttia yksityiskäytössä olevista autoista tuottaa 50 prosenttia kaikista yksityisautoilun päästöistä.
