Eurooppalaiset varustamot pesevät aasialaiset reefer-bisneksessä

Aasialaisten konttivarustamoiden on uudistettava hallintorakenteitaan, jos ne mielivät pysyä eurooppalaisten varustamoiden kyydissä kylmäkonttibisneksessä.

Drewry Maritime Researchin uuden analyysin mukaan aasialaiset varustamot ovat jääneet kolmen johtavan eurooppalaisen varustamon eli Maerskin, MSC:n ja CMA CGM:n jälkeen merenkulun lähes ainoalla alalla, jonka kasvu on ollut viime vuosina hyvää.

"Aasialaisten toimijoiden on muutettava ajattelumalliaan, jos ne haluavat hyödyntää täysimääräisesti konttialusmarkkinoiden sektoria, joka kehittyy huomattavasti kuivakonttibisnestä paremmin", raportissa todetaan.

Eurooppalaiset osaavat kylmäkuljetukset

OOCL on ainoa aasialainen varustamo, joka on pysynyt eurooppalaisten vauhdissa. Sen jälkeen, kun Cosco osti sen, kiinalaisvarustamo on kiilannut neljänneksi reefer-kapasiteettikisassa ja ohittanut Hapag-Lloydin. Viimeisin pyrkimys korjata kuilua oli ONE-allianssin äskettäinen ilmoitus, jonka mukaan se tilaa 14 000 reefer-yksikköä. ONE-allianssiin kuuluvat K Line, MOL ja NYK. ONE perustaa lisäksi Singaporeen sijoittuvan globaalin kylmäkuljetustiimin (GRBP), joka työskentelee tiiviissä yhteistyössä alueellisten reefer-tiimien kanssa. Drewry Maritime Researchin mukaan tällä päätöksellä voi olla merkittäviä vaikutuksia alalle.

"Reefereiden hallinta on oltava organisaatioissa keskitettyä ja eurooppalaiset varustamot ovat ymmärtäneet tämä paremmin", raportissa todetaan.

Raportin mukaan kylmäkuljetusbisneksen hallinnointi vaatii erikoisosaamista ja valtaosa eurooppalaisten yritysten henkilöstöstä pysyy reefer-tehtävissä monta vuotta, jopa koko uransa ajan. Sen sijaan aasialaisvarustamoissa henkilökunnan vastuualueita vaihdetaan aina kolmen tai neljän vuoden välein. Tapa estää syvällisen tiedon riittävän kertymisen sekä toiminnallisesti että kaupallisesti ja voi vaarantaa hallinnon tehokkuuden.

Paikallistuntemus yhdistettävä keskitettyyn hallintoon

Kaikki merirahtialan yritykset ovat perinteisesti rakentaneet bisneksensä kauppareittien mukaisesti ja asettaneet reefer-kapasiteettinsa kyseisen reitin tarpeiden mukaan. Mutta näin niiltä on jäänyt puuttumaan kokonaisvaltainen käsitys maailmanlaajuisesta reefer-tilanteesta ja he ovat menettäneet mahdollisuudet maksimoida yksikkönsä kyvyn tienata.

"Kylmäkuljetuksissa kontit täytyy olla valmis siirtämään seuraavaan markkinapaikkaan, riippumatta siitä, missä päin maailmaa se sijaitsee. Tämä on hyvin vieras ajattelutapa perinteisille konttivarustamoille", Drewryn analyysissa todetaan.

Mutta kuten minkä tahansa muun omaisuuden kohdalla, on välttämätöntä varmistaa, että reefer-kontit ovat merellä tienaamassa rahaa niin monta päivää vuodessa, kuin mahdollista. Tämä voidaan raportin mukaan saavuttaa vain vuotuisella liiketoimintasuunnitelmalla, jossa selvitetään kuinka parhaiten hyödyntää konttikapasiteettia ja siirtää sitä ympäri maailmaa kattamaan eri kysyntävaihteluita.

"Paikallistuntemus on yhdistettävä keskitettyyn bisneksen hallintaan, jotta yhtiöllä olisi tehokas, motivoitunut reefer-tiimi", raportti summaa.