Reitti on luotsin käsiala

Räntää vihmoo taivaalta ja tuuli puhaltaa kaakosta 12 metriä sekunnissa. Kello näyttää 03.26, kun nousemme luotsikutteri L-240:n eli Mayan narutikkaita pitkin konttilaiva Conmar Bayn kannelle. Sen lastina on 471 konttia, joista moni on tyhjä. Ne ovat matkalla paikkaamaan Suomen kroonista konttipulaa. 

Kannelle päästyämme nostamme reput selkään ja kipuamme kapeita valkoisia teräsportaita pitkin neljänteen kerrokseen aluksen komentosillalle. Luotsin päivä alkaa.  

Luottamuksen meri 

Luotsin työ perustuu kahden ammattilaisen väliseen luottamukseen.  

”Aluksen päällikkö tuossa vieressä luottaa siihen, mitä minä teen ja minä luotan siihen, mitä hän tekee. Näin tämä homma parhaimmillaan toimii”, kertoo vuodesta 1994 luotsina työskennellyt Hannu Lukkari.

Lukkari on toiminut kahdeksan vuotta Orrengrundin luotsiaseman vuoronsa luotsivanhimpana. Tämänaamuinen luotsaus on hänen uransa numero 5 293. 

Yhteistyötä helpottaa se, että Conmar Bayn puolalaissyntyinen päällikkö Tomasz Jureko on Lukkarin vanha tuttu. He ovat ajaneet yhdessä pari–kolmekymmentä kertaa näillä vesillä juuri tätä alusta ja tuntevat toistensa toimintatavat erinomaisesti. 

Luottamus on rikkumaton myös luotsin ja luotsikutterin kuskin välillä. Kun tuulta on 25 metriä sekunnissa, lunta tuiskuaa vaakasuoraan, köysitikkaat ovat paksussa jäässä ja aallonkorkeus on viisikin metriä, luotsi tietää, että kutterikuski on oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun hän laskeutuu tikkaita alas. Muu ei ole mahdollista.  

”Me luotamme toisiimme enemmän kuin puolisomme meihin tai me puolisoihimme”, Lukkari murjaisee. Kommentista ainakin puolet on totta. 

Jokainen ajaa tyylillään 

Kokemuksen tuoma varmuus näkyy, kun seuraa Lukkarin työtä Conmar Bayn komentosillan hämärässä. Kokenutta luotsia kokemus ei kuitenkaan hämää, sillä jokainen luotsaus on erilainen ja vaatii keskittymisen juuri siihen hetkeen. 

Aiemmista 5 292:sta luotsauskerrasta on toki apua, mutta tälläkin keikalla on omat ominaispiirteet. Laivan lastaus, säätila, oma ja päällikön vireystila, vuorokauden aika ja sataman tilanne ovat muuttujia, jotka vaikuttavat luotsaukseen. Ja sitten on maakravulle se mystinen tekijä, jota Lukkari kutsuu luotsin käsialaksi. 

”Katsopa tänne ruudulle. Me olemme tuossa ja tuolla on Mussalo. Tuo on optimireitti ja tämä meidän reitti. Minun tyylini on ajaa niin, että laivan käännökset ovat mahdollisimman pehmeitä ja että vauhtia lisätään ja vähennetään vain vähän”, Lukkari kertoo.  

Pian neljännesvuosisadan pituisen luotsauskokemuksen äänenpainolla Lukkari korostaa luotsauksen perustaa. 

”Aluksen päällikkö on luotsin asiakas, ei siis luotsausmaksun maksaja, kuten laivan rahtaaja tai omistaja. Me emme ajattele, miten työmme vaikuttaa rahtaajan bisneksiin, vaan keskitymme auttamaan kaikella osaamisellamme päällikköä tekemään oman työnsä hyvin ja turvallisesti.” 

FAKTA: Katoavaa perinnettä vai uusi alku? 

• Luotsauksen määrä on vähentynyt rajusti parin viime vuosikymmenen aikana.
• Luotsausmäärät ovat vähentyneet yli kolmanneksella huippuvuoden 2006 lähes 37 000 luotsauksesta viime vuoden reiluun 23000 luotsaukseen. 
• Luotsiasemia on yhdeksän, ja niillä on 13 tukiasemaa. Sata vuotta sitten luotsiasemia oli 87.
• Luotsien määrä on puolittunut parissa kymmenessä vuodessa, ja nykyisin heitä on Suomessa 130.
• Kaikki luotsit ovat opiskelleet merikapteeneiksi sekä saaneet kapteenin pätevyyden, joka edellyttää vuosien palvelusta laivapäällystön tehtävissä. Luotsiksi pätevöidytään tämän lisäksi harjoittelujaksolla. 
• Laivapäällystön linjaluotsaustutkinto on siirtänyt luotsin tehtäviä laivojen päällystölle.