Joonas Mikkilä: ICT-alan sidosyksiköt ovat hankintalain ongelma

Työryhmä esittää in-house-yhtiöille vähimmäisomistusrajaa, markkinakartoituksen laajennusta ja kilpailutuksen uusimisvelvoitetta yhden tarjouksen tilanteessa. Ne tähtäävät markkinoiden avaamiseen ja kilpailun lisäämiseen.

Mikkilä käsittelee asiaa Teknologiateollisuuden verkkosivun Teknoblogissaan 21.3.

Mikkilän mukaan hankintalain kykysäännökset ja -käytännöt eivät hyödynnä hankintojen potentiaalia kustannustehokkuuden, laadun ja innovaatioiden edistämisessä.

Sidosyksiköt ovat suurin ongelma

Sidosyksiköt ovat julkisten hankintayksiköiden, kuntien ja hyvinvointialueiden omistamia in-house-yhtiöitä, joilta omistajat voivat ostaa palveluita ilman kilpailutusta – eli ilman vertailua hinnoista, elinkaarikustannuksista tai laadusta.

Suomen in-house-yhtiöiden ilmiö on kansainvälisesti poikkeuksellinen: yhtiöt ovat erittäin suuria ja niillä on erittäin paljon omistajia, varsinkin ICT-sektorilla.

Hankintamarkkinoiden sulkeminen kilpailulta vaikuttaa Mikkilän mukaan kielteisesti julkiseen talouteen. Tätä käsitystä tukevat tuoreet akateemiset tutkimukset, jotka viittaavat merkittävään tuottavuuspotentiaaliin, jos in-house-yhtiöiden tuottamat palvelut kilpailutettaisiin ja niitä tuottaisivat markkinatoimijat.

Mikkilä muistuttaa, että pienomistuksiin nojaavat sidosyksikköjärjestelyt ovat viimeaikaisten markkinaoikeuden ratkaisujen perusteella myös lainvastaisia. Työryhmä esittääkin, että hankintayksikön olisi omistettava sidosyksiköstä vähintään 10 prosenttia, mikä olisi askel kohti avoimempia markkinoita.

Sidosyksiköitä voi olla edelleen

Vaikka hankintalailla asetettaisiin sidosyksiköille vähimmäisomistusraja, voisi sidosyksiköitä olla myös jatkossa. Ne olisivat Mikkilän mukaan nykyistä pienempiä ja palvelisivat rajatumpaa seudullista omistajajoukkoa. Mikään ei estä nykyisten sidosyksikkömuotoisten in-house-yhtiöiden muuntamista markkinaehtoisiksi toimijoiksi, jotka kilpailevat yhtäläisin ehdoin muiden markkinatoimijoiden kanssa.

In-house-yhtiöiden purkautuminen avaa markkinat laajemmalle kilpailulle, mikä kannustaa ICT-yrityksiä kehittämään tehokkaita ja innovatiivisia ratkaisuja erikokoisten kuntien erityistarpeisiin. Kilpailu johtaa myös edullisempiin hintoihin ja parempaan palvelutasoon. 

Kunnat ja alueet voisivat jatkossakin päättää, tuottavatko ne palvelut itse, omistamansa sidosyksikön kautta vai hankkivatko ne markkinoilta. Näiden valintojen tekeminen oman tuotannon ja hankintojen välillä edellyttää kirjoittajan mukaan julkisyhteisöiltä nykyistä tarkempaa kokonaistaloudellista punnintaa.