Taistelu pilaantuvista tuotteista

Herkästi pilaantuvien ja lämpöherkkien tuotteiden kuljettamisesta on tullut massiivinen bisnes ja se on tuottoisaa liiketoimintaa logistiikkayrityksille ympäri maailman. Pilaantuvia tuotteita kuljetaan niin maanteitse, meritse kuin lentorahtinakin. Cargo Forwarder -media pohtii artikkelissaan, mikä kuljetusmuoto on pilantuville tuotteille se paras.

Merirahdin riskit kasvussa

Kansainvälisen kylmäkuljetusketjuja edustavan Cool Chain -järjestön mukaan pilaantuvien tuotteiden kuljetuksessa suurin huoli liittyy meriliikenteen osalta kustannusrakenteeseen. Nykyinen tiukka tilanne pakottaa varustamot yhä suurempaan tehottomuuteen ja aiheuttaa näin riskejä kylmäketjuun. Järjestön mukaan seurauksena on tuotteiden laadun vaarantuminen. Monet lämpöherkkien ja pilaantuvien tuotteiden valmistajat ovatkin viime aikoina ryhtyneet etsimään parempia logistisia ratkaisuja.

Järjestön mukaan ongelmat koskevat eniten herkkiä raaka-aineita kuten hedelmiä ja vihanneksia. Isot lastit tuoretuotteita uhkaavat muuttua myyntikelvottomiksi jäähdytysastioiden puutteen takia ja lastit ovat liian usein perille saapuessaan kaikkea muuta kuin tuoreita. Toinen ongelma järjestön mukaan ovat aikataulut. Valtaosa varustamoista käyttää painettuja aikatauluja, mutta monet alukset eivät liikennöi virallisen aikataulun mukaan. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että alukset odottavat täyttä lastia.

Lentoliikenne voittaja lyhyellä aikavälillä

Cargo Forwarder -median mukaan ei ole kuitenkaan olemassa raportteja tai tilastoja, jotka osoittaisivat asiakkaiden siirtyvän käyttämään merirahdin sijaan lentorahtia herkästi pilaantuvien tuotteiden kuljetukseen. Lentoyhtiöillä on omat aikataulut herkästi pilaantuvien tuotteiden kuljetuksille. Vaikka nämä rahtimäärät ovat suuria lentorahtistandardien mukaan, ne eivät läheskään täytä mittasuhteita, jotka tarvitaan massiivisten hedelmä- ja vihannesmäärien kuljetuksiin.

Lentorahti on kuitenkin luultavasti kisan voittaja lyhyellä aikavälillä. Erittäin arvokkaiden ja lämpötilaherkkien tuotteiden valmistajat pyrkivät käyttämään lentorahtia yhä enemmän joko kokonaan tai osittain charter-periaatteella.
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä lentorahtikapasiteetti on rajallinen ja sähköisen kaupankäynnin jatkuva kasvu syö kapasiteettia entisestään. Lisäksi pilaantuvien tuotteiden kuljetus lentoteitse on kallista verrattuna merikuljetuksiin.

Lentoyhtiöiden ykkösvaltti on nopeus. Pilaantuvat tuotteet Afrikasta, Kaukoidästä tai Etelä-Amerikasta voidaan toimittaa tunneissa perille kohteeseensa, kun ne rahdataan lentokoneiden lämpötilakontrolloiduissa tiloissa. Cargo Forwarderin analyysin mukaan näyttää siltä, että merirahtia käyttävien asiakkaiden on saatava varustamot heräämään ja päivittämään järjestelmiään ja toimintatapojaan, jotta herkästi pilaantuvat tuotteet voidaan kuljettaa jatkossa perille luotettavasti, aikataulun mukaisesti ja kylmäketjusta huolehtien. Lentorahtivaihtoehdolla uhkailu ei ole vipu, joka saisi valtamerten rahtialusten omistajat toimimaan.

Lääkekuljetuksissa tilanne päinvastainen

Lääkerahdin puolella tilanne on toinen. Viimeisten kahden vuoden aikana lentoyhtiöitä on kritisoitu flegmaattisuudesta. Alan toimijat eivät ole saaneet aikaiseksi "vesitiivistä" kattavaa lämpötilakontrolloitua toimitusketjua. Lentoliikenneala on viime aikoina järjestänyt monenlaisia konferensseja ja työpajoja aiheen tiimoilta, mutta ei ole saanut valmiiksi sitä, mitä lääketeollisuus tarvitsee. Samaan aikaan lääkkeiden toimittajat ovat muuttamassa toimintaansa yhä kustannustehokkaammaksi, kun maailmanlaajuinen kilpailu alalla kasvaa.

Jotkut asiantuntijat väittävät, että huomattava määrä farmaseuttisten tuotteiden valmistajia onkin vaihtanut lentokoneet merikuljetuksiin. Lääketuotteet eivät ole pilaantuvia, eivätkä ne mene pahaksi, jos matka kestää hieman pidempään, kunhan jäähdytetyt säiliöt pysyvät oikeassa lämpötilassa.